Yläasteen lopussa en oikeastaan jaksanut panostaa omatoimiseen opiskeluun. Kävin aktiivisesti tunneilla, mutta siihen se jäikin. Tehtävät tein lähes poik- keuksetta viimeisenä iltana ja kokeisin lukemisen aloitin päivää tai paria ennen koetta. Pääsin silti jotenkin haluamaani lukioon.
Lukiossa minun ei tarvinnut hirveästi muuttaa tapojani. Tein pienet tehtävät aina palautusta edeltävä iltana. Suurempiin tehtäviin meille annettiin aikaa tehdä ne tunneilla ja yleisesti otettuna sain tehtävät tehtyä tunnin aikana. Kokeisiin minun piti alkaa lukemaan jo jonkun verran ennen koetta.
Yliopistossa halusin panostaa tehtävien ajoissa tekemiseen. Pyrin siihen, että tehtävät olisivat tehtynä vähintään paria päivää ennen palauteksen määräaikaa ja olenkin pysynyt tässä kohtalaisen hyvin (tätä tehtävää lukuun ottamatta. Se unohtui). Alussa opiskeltavat asiat olivat minulle tuttuja ja yleensä sain tehtyä kaikki viikon tehtävät keskiviikkoon mennessä. Minulle siis jäi loppuviikko lepäilyyn. Periodin loppussa matikka meni uudeksi ja haastavaksi, enkä onnistunut pitämään keskiviikkoa päivänä jolloin kaikki olisi valmista. Onneksi se ei haitannut sillä minulla oli torstaista lauantaihin aikaa harjoitella matikkaa.
Itselläni oli tapana tehdä tehtävät silloin kun siltä tuntui. Tämä ei ensim-mäisessä periodissa ollut ongelma yllä esitetyistä syistä. Toisessa periodissa minulle tuli enemmän uusia asioita, joten aikataulutuksesta oli hyötyä motivaation etsimiseen. Aikatauluun pystyin myöskin merkitsemäään mitkä asiat olin jo tehnyt. Ensimmäisessä periodissa yksi minun suurimmista huolenaiheista oli se, että olenko jo tehnyt asiat. Joskus katsoi jopa kolmeen kertaan, että olinko palauttanut tietyn tehtävän, vaikka olin palauttanut sen jo sinä päivänä kun se tuli. Neljännen viikon suunitelmaa tehdessä sain mahtavan idean. Voin viikkosuunnitelman lisäksi laittaa tärkeitä päivämääriä kalenteriin joten tiedän milloin määräajat ja muut tärkeät päivät ovat. Neljännen tarkkailuviikon jälkeen lopetin viikkosuunnitelman pitämisen, mutta aloin kirjoittamaan tärkeitä päivämääriä kalenteriini. Tämä on toiminut kohtalasien hyvin, mutta siltikin haluasin kerätä motivaatiota tehdä viikkosuunnitelma. Se tietyllä tavalla auttoi opiskelua. En vain osaa kunnolla sanoittaa sitä.
Minulle ennalta tehdyissä suunnitelmissa on yksi suuri ongelma. Tykkään tehdä satunnaisia asioita satunnaisina aikoina. Useasti en edes tiedä sunnuntaina mitä aion tehdä tulevana viikkona. Esimerkiksi neljännen viikon tiistaina minulle tarjottiin työtehtävää eräässä saman päivän kiltatapahtumassa. Ja tietenkin menin. Onneksi tällaiset tapahtumat ovat yleensä illasta, joten ne eivät vaikuta perus arkeeni. Mutta en ihmettelisi vaikka tälläinen tilanne tapahtuisi ”opiskelu”-aikana (kello 10.00-18.00).
Erinoimainen mietittävä kysymys, sillä en itsekkään tiedä. Oletan, että viikko- aikataulusta on eniten hyötyä kun periodi vaihtuu tai tapahtuu jotain, mikä tekee muutoksia normaaliin viikkorytmiini. Tuskin tulen tekemään viikkosuunnitelmaa enään tänä vuonna, mutta aion yrittää sen tekemistä ainakin ensimmäisellä kahdella viikolla ensi periodissa, sillä silloin viikkorytmini oletettavasti muuttuu täysin.